Hyppää sisältöön

Katolinen aika

Kristinusko leviää Siuntioon

Erään teorian mukaan kristinuskon uskotaan levinneen Siuntioon ja Läntiselle Uudellemaalle meren toiselta puolelta Virosta. Virossa sijainneesta suuresta Padisen luostarista lähti munkkeja meren yli Suomeen. Munkit hakeutuivat jokia pitkin rannikolta sisämaahan muun muassa paikalle, jossa Lohjan Pyhän Laurin kirkko nyt seisoo.

Matkoillaan Padisen Luostarin ja nuoren Lohjan seurakunnan välillä munkit matkasivat jokea pitkin ohi Sjundbyn ja Tyyskylän/Suitian. Kävikin lopulta niin, että Sjundbyn ja Tyyskylän suurten tilojen yhteyteen rakennettiin kaksi kappelia.

Munkkien vaikutuksesta alueella on jäljellä vielä muistoja muun muassa paikkojen nimissä. Lempansinjoen ja Kirkkojoen risteyskohdassa sijaitsee Munks, entinen Munkaby, eli munkkien kylä. Muita samantyylisia paikannimiä Siuntiossa ovat muun muassa Messmyra, Munkabro ja Munkaberg.

Suitian kappeli

Jo 1300-luvulla Suitian kartanolinnan alueella Tyyskylässä sijaitsi pieni kivinen kappelirakennus, jonka pohjois- ja eteläseinä muodostivat korkeat päätykolmiot satulakaton alle. Kappeliin, joka sai valoa vain itäseinän pienestä ikkuna-aukosta saavuttiin eteläseinällä sijainneesta ovesta. Ikkunan alla idässä sijaitsi myös kappelin alttari. Kappeli toimi myöhemmin kirkon sakaristona. Vanha kappeli purettiin vuoden 1823 kirkon palon jälkeen. Kappeli oli pyhitetty Pyhälle Pietarille, kuten myös Siuntion nykyinen kirkko.

Kerrotaan, että vuoteen 1823 asti vanhan kappelin ulkoseinällä, luki:

Thå Biscop Conrad Bidze then Finska kyrkan styrde, Och kyrkor öfver alt i Finland byggda lät, Thå blef jag byggder och jag Petri Namnet ärfde. 1460.

eli "Aikana jolloin Piispa Conrad Bitze Suomen kirkkoa johti ja antoi lupia kirkkojen rakentamiseen ympäri koko Suomenmaan, niin silloin minutkin rakennettiin ja minä perin Pietarin nimen. 1460."

Sjundbyn kappeli

Myös Sjundbyhyn rakennettiin pieni kappeli 1300-luvulla. Kappeli sijatsi Kapellbackenin mäellä. Mäellä on edelleen näkyvissä kappelin perustuskivet. Emme kuitenkaan tiedä milloin kappeli purettiin. Paikalla on nykyään ristin muotoinen muistomerkki.

Sjundbyn kappelin pohjapiirros

Sjundbyn kappelin pohjapiirros

Siuntion seurakuntakirkko

Siuntion kirkko

Kuva: Museovirasto

1400-luvun lopussa Suitian kartanolinnan kappeli jäi uuden suuren ja pitkänmallisen kirkkorakennuksen varjoon. Uusi kirkkorakennus rakennettiin suurista graniittilohkareista suorakaiteen muotoon niin, että vanha kappeli sulautui eteläseinästään uuden kirkon seiniin ja sai uuden tehtävän kirkon sakaristona. Rakennustöitä johti kokenut Karjaan kirkon rakennusmestari ja rakentajina ahkeroivat kirkolle päivätöitä tekevät asukkaat. Kiviä on perimätiedon mukaan hakattu muun muassa Gårdskullan tilan mailta.

Uusi kirkko ei eronnut juurikaan aikansa tyypillisistä kirkkorakennuksista. Pääsisäänkäynti tämän ajan kirkkoihin kulki aina eteläseinältä. Läntinen ovi kirkkoon oli "kuolleiden ovi", eli se josta kuolleet kannettiin ulos auringonlaskun suuntaan. Pääsisäänkäynniksi länsiovi tehtiin Siuntiossa vasta 1823. Vielä noin vuonna 1730 kerrotaan, että tämän läntisen oven yläpuolella on lukenut:

"Man stryker sitt segel för kungliga slott,  fast skeppet det mister den fart det har fått. Fastmera det Hus der Guds ära i bor, ty far ej förbi som ett osäkligt fä: Men blotta ditt huvud och böj dina knä; löt sucka ditt hjärta till Herran och säg, Lof, ära ske Gud, -Sen vandra din väg."

Vanhan Suitian kappelin seinän kirjoituksen pohjalta kirkon ikä on yleisesti laskettu vuodesta 1460. Nykytutkimuksen mukaan kirkko on rakennettu kuitenkin hieman myöhemmin Suomen katolisella ajalla, noin vuosina 1480-1485.

1500-luvun alussa kirkon lautakatto sisällä korvattiin 12 mahtavalla tiiliholvilla, joiden tueksi pystytettiin 6 suurta neliskanttista pilaria. Pohjoisseinän ikkuna oli holvikannakkeiden vuoksi muurattava umpeen ja seinälle avattiin tämän vuoksi kaksi uutta ikkunaa. Runkohuone on jaettu kolmeen laivaan, joista keskimmäisessä on 12-jakoiset tähtiholvit ja sivulaivoissa Andreas-ristiholvit.

1400-luvun loppupuolella ja 1500-luvun alussa kirkon seiniin ja katon holveihin maalattiin kuvia raamatullisista kertomuksista, pyhimyksistä, enkeleistä ja paholaisen edustajista. Maalaajat tulivat luultavasti Pohjois-Saksasta tai Baltiasta.

Vuonna 1526 salama iski kirkkoon ja sytytti kirkon katon tuleen. Paksut kiviseinät ja tiiliholvaukset säilyivät tulipalolta, mutta kirkon muusta tuhosta muun muassa esineistön kohdalla ei ole säilynyt tarkkoja tietoja. Tulipalon jälkeen kirkko oli remontoitava perinpohjaisesti. 

Kirkosta on argeologisissa kaivauksissa löytynyt jälkiä aivan itäseinän vieressä olleesta keskiaikaisesta pääalttarista sekä kahdesta sivualttarista ensimmäisten pilarien länsipuolelta.