Hyppää sisältöön

Kellotapuli

Kellotapuli Vanha kuva kellotapulista

Kellotapulin graniittinen alaosa lienee rakennettu samoihin aikoihin kuin itse kirkkokin. Tapulin kivinen alaosan uskotaan toimineen myös porttihuoneena kirkkomaalle ennen 1480-lukua.

Tapulin yläosa on kuitenkin paljon nuorempi. Isonvihan jälkeen se jouduttiin rakentamaan kokonaan uudelleen. Tapulin seinät maalattiin punaisiksi ja katto tehtiin paanuista. Tapulin yläosaa muutettiin korjauksien yhteydessä vuosina 1823 ja 1891. Kellotapuli rakennettiin jälleen suurilta osilta uudelleen vuonna 1904, jolloin se sain peltikaton, paneeliseinät ja tuuliviirin.

Nykyisin tapulissa on kaksi kelloa vuosilta 1726-1729. Ennen kirkon kelloja soitti kellonköysistä vetäen lukkari (ruotsin kielen sanasta klockare). Myöhemmin lukkari -titteliä on kätetty myös urkurista. Nykypäivänä kirkon kelloja soittaa automatisoitu koneisto, jota ohjataan kirkon sakaristosta. 

Isonvihan aikaan kirkon kellot ryöstettiin.

Kirkon kelloja on soitettu:

  • kutsumaan väki kirkolle (ennen jumalanpalveluksia, häitä, hautajaisia)

  • julistamaan pyhä alkaneeksi (joka lauantai klo 18, jolloin pyhä -sunnuntai- lepopäivä alkaa)

  • ilon osoitukseksi (hautajaisten jälkeen, kun vainajan sielu on siunattu ja siirtynyt Jumalan luokse taivaaseen) vihkimisten jälkeen ja pääsiäissunnuntaina (Jeesus on noussut kuolleista)

  • varoittamaan vaarasta (mm. kun sota on alkanut)

  • julistamaan kuolemasta (nk. sielunkellojen soitto, siuntiolaisen henkilön kuolemaa seuraavana päivänä, kun lukkarille on ilmoitettu kuolemantapauksesta.)