Info ja asiointi

Näiltä sivuilta löydät seurakunnan uutisia ja vastauksia käytännön kysymyksiin.

Tietoa seurakunnasta

Siuntion suomalainen seurakunta kuuluu Espoon hiippakuntaan ja Lohjan rovastikuntaan. Seurakunnan kirkkoherrana toimii Mirja Miettinen. Siuntion suomalaisella seurakunnalla on noin 2500 jäsentä ja 6 työntekijää.

Siuntio mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuoden 1382 asiakirjassa, jossa maanviljelijät Nikles vaimonsa Torlavin kanssa lahjoittavat maata Suderbirkjobystä Siuntiosta Lohjan kirkolle. Suderbirkjoby tarkoittaa Siuntion Grisansin ja Nackbölen nykyisiä alueita eli Ängsholman kartanoa.

Siuntion jakamattoman seurakunnan tarkkaa syntyajankohtaa ei osata sanoa, mutta uskotaan että itsenäinen seurakunta on muodostunut noin vuoden 1460 tienoilla kivikirkon valmistuttua.

Vuonna 1834 päätettiin, että yliopiston siirryttyä Turusta Helsinkiin tullaan myös yliopiston teologisen tiedekunnan professorin palkkaetuihin kuulunut Maskun seurakunta vaihtamaan nyt lähempänä yliopistoa sijaitsevaan Siuntion seurakuntaan.

Siuntion seurakunta päätettiin jakaa Siuntion suomalaiseen seurakuntaan ja Sjundeå svenska församlingiin vuonna 1998. Siuntion kirkkoneuvosto valitti päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mutta ero kävi toteen vuonna 2000. Ennen tätä jakoa oli olemassa vain yksi Siuntion seurakunta.

Sjundeå svenska församling

Sjundeå svenska församling (Siuntion ruotsalainen seurakunta) kuuluu Porvoon hiippakuntaan ja Raaseporin rovastikuntaan. Seurakunnan kirkkoherrana toimii Tom Bergman. Sjundeå svenska församlingilla on n. 1 300 jäsentä ja 4 työntekijää.

Siuntion seurakuntayhtymä

Siuntion seurakuntayhtymä huolehtii muun muassa kiinteistöistä, hautausmaasta ja talous- ja henkilöstöhallinnosta. Seurakuntayhtymä kuuluu Espoon hiippakuntaan. Yhtymän talouspäällikkönä toimii Ingeborg Malm. Seurakuntayhtymässä työskentelee 6 työntekijää.

Siuntion pappila

Perimätiedon mukaan Siuntion pappilan olisi seurakunnalle lahjoittanut Suitian kartano. Tämän vuoksi pappilaa on joskus kutsuttukin nimellä Suitian pappila. Minkäänlaista lahjakirjaa ei tästä ole kuitenkaan löytynyt.

1600-luvun lopulla Abraham Hagerus rakensi uuden päärakennuksen pappilaan, johon kuului sali ja kaksi kammaria. Tämän lisäksi oli pappilan pihapiirissä myös muun muassa sauna, aittoja, luhteja ja karjapihan rakennuksia. Kirkkoherra hoiti pappilaa itse 1600-luvulla ja sen ylläpito tapahtui pitäjän asukkaiden varoilla.

Isonvihan jälkeen pappilaa korjattiin yhteisvoimin niiltä osin kuin korjattavaa oli; 1700-luvun puolivälissä monet pappilan rakennuksista olivat kuitenkin käyttökelvottomia. Vuonna 1778 valmistui uusi paikallisen siuntiolaisen rakentama päärakennus.

Kuitenkin vuonna 1812 oli valmistunut aivan uusi asuinrakennus, joka yhä edelleen on pystyssä Kirkkojoen rannalla. Uusi asuinrakennus rakennettiin alunperin kaksikerroksiseksi, mutta sitä korotettiin 1860-luvulla muutamalla hirsikerroksella niin, että yläkertaan saatiin kunnon huonetilat. Pappila maalattiin harmaalla ja kulmat ruskeiksi. Nykyään talo on valkea punaisilla kulmilla. Pappilaa ympäröi hehtaarin laajuinen puisto, joka on B.O Lillen ajoilta.

Seurakunnalla ei ollut enää 1900-luvun lopulle tultaessa varaa korjata suojeltua pappilaa, eikä museovirasto antanut lupaa sen purkamiseen. Pappilan kiinteistö myytiin yksityiselle omistajalle kesällä 1974, jonka jälkeen rakennukset ja pihapiiri on entisöity nykyiseen loistoonsa. Valtioneuvosto on rauhoittanut rakennuksen ja puiston päätöksellään 20.6.1983.

Kappalaisen puustelli

Kappalainen Johannes Forsius lahjoitti appensa perintötilan Backa-Lillgårdin kappalaisen pappilaksi vuonna 1684 Forsiuksen tultua itse kirkkoherraksi ja muutettuaan suureen pappilaan. Suuren pappilan myynnin jälkeen kirkkoherra muutti asumaan Backa-Lillgårdiin, sillä seurakunnassa ei enää ollut kappalaista.