Yleistä

Kirkosta löytyy flyygeli, äänentoistolaitteet ja urut. 

Pyhän Pietarin kirkon historiaa

Suitian kartanon kappeli

Jo 1300-luvulla Suitian kartanolinnan alueella sijaitsi pieni kivinen kappelirakennus, jonka pohjois- ja eteläseinä muodostivat korkeat päätykolmiot satulakaton alle. Kappeliin, joka sai valoa vain itäseinän pienestä ikkuna-aukosta saavuttiin eteläseinällä sijainneesta ovesta. Ikkunan alla luonnollisesti idässä sijaitsi myös kappelin alttari.

Siuntion seurakuntakirkko

1400-luvun alussa Suitian kartanolinnan kappeli jäi uuden suuren ja pitkänmallisen kirkkorakennuksen varjoon. Uusi kirkkorakennus rakennettiin suurista graniittilohkareista suorakaiteen muotoon niin, että vanha kappeli sulautui eteläseinästään uuden kirkon seiniin ja sai uuden tehtävän kirkon sakaristona. Rakennustöitä johti kokenut Karjaan kirkon rakennusmestari ja rakentajina ahkeroi kirkolle päivätöitä tekevät asukkaat.

Uusi kirkko ei eronnut juurikaan aikansa tyypillisistä kirkkorakennuksista. Pääsisäänkäynti rakennettiin keskelle läntistä seinää kun taas toinen sisäänkäynti kirkkoon kulki asehuoneen kautta, joka samaan aikaan kirkon kanssa rakennettiin kirkon eteläiselle seinustalle lähelle pääsisäänkäyntiä. 

Kerrotaan, että vuoteen 1823 asti vanhan kappelin ulkoseinällä, eli kirkon vanhimmassa osassa, luki:

Thå Biscop Conrad Bidze then Finska kyrkan styrde, Och kyrkor öfver alt i Finland byggda lät, Thå blef jag byggder och jag Petri Namnet ärfde. 1460.

eli "Aikana jolloin Piispa Conrad Blitze Suomen kirkkoa johti ja antoi lupia kirkkojen rakentamiseen ympäri koko Suomenmaan, niin silloin minutkin rakennettiin ja nimeksi minulle annettiin Pietari. 1460."

Tämän kirjoituksen pohjalta kirkon ikä on yleisesti laskettu vuodesta 1460. Nykytutkimuksen mukaan kirkko on rakennettu kuitenkin hieman myöhemmin Suomen katolisella ajalla, noin vuosina 1480-1485.

1400-luvun lopussa tai 1500-luvun alussa kirkon lautakatto sisällä korvattiin 12 mahtavalla tiiliholvilla, joiden tueksi pystytettiin 6 suurta neliskanttista pilaria. Pohjoisseinän ikkuna oli holvikannakkeiden vuoksi muurattava umpeen ja seinälle avattiin tämän vuoksi kaksi uutta ikkunaa.

1500-luvun alussa kirkon seiniin ja katon holveihin maalattiin kuvia raamatullisista kertomuksista, pyhimyksistä, enkeleistä ja paholaisen edustajista. Maalaajat tulivat luultavasti Pohjois-Saksasta tai Baltiasta.

Vuonna 1526 salama iski kirkkoon ja sytytti kirkon katon tuleen. Paksut kiviseinät ja tiiliholvaukset säilyivät tulipalolta, mutta kirkon muusta tuhosta muun muassa esineistön kohdalla ei ole säilynyt tarkkoja tietoja. Tulipalon jälkeen kirkko oli remontoitava perinpohjaisesti. Vuonna 1552 Suitian kartanonrouva Hebla Fleming lahjoitti rakennusmateriaalia kirkon korjaukseen.

Vuonna 1617 tulipalo riehui kirkossa jälleen. Ruotsin Kuningas Kustaa II Adolf kirjoitti 29. lokakuuta samana vuonna Raaseporin läänin voudille kirjeen, jossa hän määräsi kuninkaan varastoista Siuntion kirkon korjausapuun 6 tynnyriä viljaa.

Tuli tuhosi kirkkoa jälleen vuonna 1823. Tulipalon seurauksena kirkon vanhin osa, eli silloinen sakaristo kärsi vakavia vaurioita ja sen korjaamisen laskettiin olevan erittäin kallista. Tämän vuoksi päätettiin, että vanha sakaristo puretaan samoin kuin kirkon toisella puolella sijannut asehuone. Asehuoneesta kirkkoon johtanut sisäänkäynti muurattiin myös umpeen.

Tällöin myös kirkon sisäosia haluttiin "parannella". Kantikkaat pilarit, jotka kannattelivat holvikaaria uudelleenmuotoiltiin pyöreiksi ja maalattiin valkoisella öljymaalilla. Myös kirkon seinät ja katto maalattiin valkealla öljymaalilla. Urkuparvi, ovet ja penkit uudelleenmaalattiin sinivihreillä sävyillä ja penkkirivistöjen ovet koristeltiin kauniilla marmorikuviolla.

8. helmikuuta 1891 Pyhän Pietarin kirkko syttyi vielä kerran tuleen. Tulipalon jälkeen päätettiin kirkon katto uusia tulipalon varalta turvallisemmilla materiaaleilla. 

Kirkkoon hankittiin remontin yhteydessä myös uudet kamiinat kirkon lämmitykseen. Vuonna 1938 seurakunta päätti, että rvalkoisella öljymaalilla peitetyt vanhat ja arvokkaat keskiaikaiset maalaukset paljastetaan jälleen näkyviin. Valitettavasti maalia poistettaessa kävi kuitenkin ilmi, että vanhat maalaukset olivat kärsineet mittavia vaurioita aikojen saatossa ja suurelta osin tuhoutuneet. Parhaiten ovat säilyneet holvikaarten maalaukset.

Kirkkoa on viimeksi remontoitu vuonna 2009.

Reformaatio

Siuntiossa reformaatio eteni varsin maltillisesti. Tästä kertoo se, ettei kirkon maalauksia koskaan peitetty tai krusifikseja ja puisia pyhimyspatsaita poltettu. Kirkon ulkoasu muutettiin luterilaiseksi vasta vuoden 1617 tulipalon jälkeen. 

Myös kirkon irtaimisto säilyi kirkkoreduktiosta miltei koskemattomana. Vain kullattu monstranssi ja öylättivati takavarikoitiin.

Hautakuori

Tuomiokapituli antoi 9. marraskuuta 1774 vapaaherratar Maria Reuterholmille (s. Gyllenstjerna) hautausluvan, jonka myötä Siuntion seurakunta antoi hänelle oikeuden hautakuorin rakentamiseen. Reuterholm suvun hautakuori rakennettiin graniitista kirkon itäiselle seinälle lähelle entistä sakaristoa niin, että kuorista oli sisäänkäynti kirkkoon. Hautakuorin sisällä oli kullattu uurnan muotoinen hautamonumentti ja seiniä koristi 13 ovaalin muotoista taulua, jotka esittivät eri kuvainnollisia hahmoja. Näiden 13 taulun lisäksi hautakuoressa oli vielä 4 taulua suorakulmion muodossa, joissa oli kirjoitettuna värssyjä. Hautakuori suljettiin sepänrautaisilla porteilla, joka oli varustettu vapaaherrallisilla nimikirjamilla sekä vielä toisella rautaportilla, joka vielä on paikallaan.

Kaikki irrotettavissa olevat osat kuorista siirrettiin vuonna 1815 Ruotsiin, Suitian ja koko Suomen jouduttua Venäjän vallan alle. Reuterholmit eivät halunneet enää olla missään tekemisissä vallatun Suomen kanssa.

Esineistö

Kastemalja

Vuonna 1550 Suitian kartanonherran Erik Flemingin leski teetti miehensä muistoksi kallkkikivestä valmistetun kastemaljan Siuntion kirkkoon. Maljan valmisti kivenhakkaaja Tomas Tomasson Räävelistä, eli nykyisestä Tallinnasta. Kastemalja on valmistettu kolmesta osasta. Maljaosan ympärilleon kaiverrettu Fleming ja Sparre sukujen vaakunat ja teksti:

Eric Fleming Riddare, Hebla Siggersdotter 1550

eli "Eric Fleming ritari, Helba Siggersdotter 1550". Keskiosaan on kaiverrettu soturi ja ruusu, sekä nimet Iachi Fleming, Clas Fleming.

Saarnastuolit

Kun vuonna 1625 Sjundbyn linnanherra Åke Tott otettiin vasta perustetun Ruotsin ritarihuoneen jäseneksi, niin lahjoitti hän Pyhän Pietarin kirkkoon mahtavan männystä ja koivusta veistetyn, rikkaasti koristellun saarnastuolin. Saarnastuolissa on neljä kenttää, joista ensimmäisessä on vaakuna, jossa on puolikuu ja teksti "Fordom Drotningh i Sveries Rike Fru Karin Måns Dotter" eli suomennettuna "Entinen Ruotsin valtakunnan kuningatar Kaarina Maununtytär". Toisessa kentässä oleva vaakuna kuuluu Tottien suvun vaakuna ja kirjoitus "Henrich Clas Son Tott". Kolmas kenttä on koristettu vaakunalla ja suomennettuna tekstillä "Rouva Sigrid Erikintytär". Kenttien yläpuolelle on vielä kirjoitettu teksti "Henrikinpoika Tottien neljä sukujuurta". Neljännessä kentässä on ollut suvun Horn af Kanckas vaakuna. 

Saarnastuolin ovessa on ollut koristelua ja teksti:

Herren Bevare Dijn Ingångh Och Utgångh Nu Och Til Ewig Tidh. Amen. Vespera iam venit Obiscum Hriste manico."

Eli suomeksi "Herra varjelkoon tuloasi ja menoasi. Nyt ja iankaikkisesti. Aamen. Ilta jo saapuu, Pysyös luonamme, Kristus." Ovessa on myös maalattuna Pyhä Pietari. Samaan aikaan saarnastuolin kanssa lahjoitti Tott myös kirkkoon uuden lehterin.

Tämä saarnastuoli siirrettiin suomenkieliseen puukirkkoon kun vuonna 1683 Turun hovioikeuden presidentti, paroni Erns Johan Creutz lahjoitti uuden saarnastuolin Siuntioon. Uusi saarnastuoli on jäljennös Turun tuomiokirkon tuolloin vasta Turun tuomiokirkon palossa tuhoutuneesta saarnastuolista. Tuolin on valmistanut puuseppä Henrik Mattson Leino ja Matts Reiman. Tuoli koristeltiin apostolien kuvilla ja tuolista löytyykin muun muassa kirkon suojeluspyhimys Pyhä Pietari taivaiden valtakunnan avainten kera. Saarnastuolia kannattelee ilmassa puusta veistetty hahmo Simson tai Pyhä Kristoforos, Kristuksen kantaja. Saarnastuolin katto-osioon on vesitetty Vapahtajan symboli, kultainen pelikaani, jonka uskottiin uhraavan vertansa jälkeläistensä ruokkimiseen.

Alttaritaulut

Kirkon vanha alttaritaulu kuvasi Kristuksen ristiinaulitsemista, hautaamista ja ylösnousemusta. Taulu hankittiin kirkkoon vuonna 1633. Sitä ei tiedetä kenen toimesta tämä alttaritaulu kirkkoon saatiin. Vuonna 1730 Suitian kartanonherra, paroni Carl Henrik Wangler halusi ostaa kirkkoon uuden alttaritaulun. Wangler tilasi uuden taulun maalari Paschilta ja maksoi etukäteen puolet taulun hinnasta. Kirkko sai kuitenkin odottaa uutta alttaritaulua vielä pitkään, sillä Paschin työpaja syttyi tuleen kesken taulun maalauksen ja tuhoutui.

Vuonna 1773 sai uuden Tukholmassa maalatun alttaritaulun, joka esittää Kristusta Getsemanessa. Taulun lahjoitti vapaaherratar Reuterholm. Uusi alttaritaulu kehystettiin kultaisin kehyksin ja taulun alle koristeltiin Reuterholm ja Gyllenestjerna sukujen vaakunat, sekä kirjoitus:

Tämä alttaritaulu on Siuntion kivikirkkoon lahjoitettu vuonna 1773 Suitian ja Pikkalan kartanonrouvan valtaneuvoksetar ja vapaaherratar Reurerholmin s. Gyllenestjernan toimesta, kuten myös hänen poikain herrojen paroni Axel Christianin ja paroni Gustaf Adolf Reuterholmin ohella, syvää kunnoitusta ja ylistystä Jumalalle osoittaen kuten Siuntion seurakunnalle, Hänen Kuninkaalliselle Korkeudelle Majesteetilleen, sekä valtioneuvos paroni Christian Reuterholmille iankaikkisesti. Vanha alttaritaulu on konservoitu ja siirretty suomenkieliseen puukirkkoon."

Kattokruunut

1700-luvulla ratsutilalliset Myrans ja Holstens lahjoittivat kirkkoon varsin upean kynttiläkruunun.

Vaakunat

Aatelissukujen hautajaisseremonioissa vaakunat ja liput kroistivat juhlaa. Arkku laskettiin alas hautaan, mutta liput ja vaakunat ripustettiin usein seinille kirkon koristukseski ja kuolleen muistoksi. Vaakunat kestivät ajan hammasta paremmin kuin liput, jotka usein tuhoutuivat lämpötilaerojen vaihtelun ja kosteuden takia.

Siuntion kirkossa oli aikanaan yhteensä 15 aatelisvaakunaa ripustettuna seinille, mutta näistä on säilynyt tähän päivään vain kaksi. Toinen vaakunoista kuuluu vapaaherralliselle Creutz suvulle ja toinen taas Otto Mauritz Krebsille. 

Creutzin vaakunaa koristaa teksti "Ernest Johan Creutz, Cassaritzin, Sjundbyn, Tamberforsin, Gustafsbergin, Christinæholmin ja Helgön vapaaherra. Syntynyt 1619, kuollut 1684. Valtioneuvos ja Turun hovioikeuden presidentti.

Otto Mauritz Krebsin vaakunassa puolestaan lukee "Kuninkaalisen Majesteetin uskottu mies ja yliluutnantti, Herra Otto Mauritz Krebs, syntynyt Obskovan tilalla Inkerinmaalla 10. elokuuta 1683 ja Herran autuuteen nukkunut Sjundbyn tilaalla Uudellamaalla 12 syyskuuta 1768".

Miekat

Pyhän Pietarin kirkon eteläisellä seinällä oli ripustettuna kaksi miekkaa kirkkoon vuonna 1788 haudattujen kahden ruotsalaisen upseerin muistoksi. Nämä upseerit olivat nimeltään eversti Tersmeden ja kapteeni Bong. Miekat luovutettiin vuonna 1871 Suomen muinaismuistoyhdistykselle.

Urut

Ensimmäiset urut kirkkoon saatiin vuonna 1786. Siuntion seurakunta oli koko Suomen ensimmäinen maalaisseurakunta, jolla oli omat urut kirkossaan. Urut lahjoitti Störsvikin rusthollari Vikström, joka maksoi itse urkujen lisäksi myös rakentajan ja oppipojan palkat.

Vuoden 1891 tulipalon jälkeen vanhat urut tuhoutuivat ja kirkkoon hankittiin uudet urut J. A. Zachariassenin urkurakentamosta.

Kirkon nykyiset urut ovat järjestyksessä kolmannet. Ne on valmistanut Paul Ott Saksassa vuonna 1971.

Paul Ott 26/III m

I RP

Metallgedackt 8′, Prinzipal 4’Δ, Rohrflöte 4′, Waldfl. 2′, Scharf 3–4f, Dulzian 8′, Trem.

II HW

Prinzipal 8′, Spillpfeife 8′, Oktave 4′, Gedackt 4′, Nasat 2⅔′, Oktave 2′, Terz 1⅗′, Mixtur 5–6f, Trompete 8′, Tremolo, I/II, III/II.

II BW

Holzgedackt 8′, Spillgedackt 4′, Prinzipal 2′, Sifflöte 1⅓′, Oktave 1′.

P

Subbass 16′, Prinzipal 8’Δ, Gedacktpommer 8′, Oktave 4′, Mixtur 5f, Fagott 16′, I/P, II/P, III/P.

Kirkkotekstiilit

Pyhän Pietarin kirkko sai upouudet kirkkotekstiilit vuonna 2009. Nämä upeat tekstiilit ovat tekstiilitaiteilija Helena Vaarin käsialaa.

Kellotapuli

Kellotapulin graniittinen alaosa lienee rakennettu samoihin aikoihin kuin itse kirkkokin. Tapulin yläosa on kuitenkin paljon nuorempi. Isonvihan jälkeen se jouduttiin rakentamaan kokonaan uudelleen. Tapulin seinät maalattiin punaisiksi ja katto tehtiin paanuista. Tapulin yläosaa muutettiin korjauksien yhteydessä vuosina 1823 ja 1891. Kellotapuli rakennettiin jälleen suurilta osilta uudelleen vuonna 1904, jolloin se sain peltikaton, paneeliseinät ja tuuliviirin.

Isonvihan aikaan kellotapulista ryöstettiin kirkon kellot.