Valistuksen aikakausi

Tuli tuhosi kirkkoa jälleen vuonna 1823. Tulipalon seurauksena kirkon vanhin osa, eli silloinen sakaristo kärsi vakavia vaurioita ja sen korjaamisen laskettiin olevan erittäin kallista. Tämän vuoksi päätettiin, että vanha sakaristo puretaan samoin kuin kirkon toisella puolella sijannut asehuone. Asehuoneesta kirkkoon johtanut sisäänkäynti muurattiin myös umpeen, kun taas sakaristoon johtaneesta ovesta tehtiin sivusisäänkäynti kirkkoon.

Vanhasta puretusta sakaristosta on maassa jäljellä vielä hieman kivijalkaa. 1900-luvun lopulla kirkon remonttien yhteydessä kirkon ulkopuolella kaivettiin ukkosenjohtimia ja putkia. Tällöin paljastui, että vanhan sakariston tiiliholvattu viinikellari on myöskin säilynyt. Valitettavasti tilliholvi tosin vaurioitui kaivauksien yhtyedessä ja kellari täytettiin hiekalla, jottei se romahtaisi.

Tällöin myös kirkon sisäosia haluttiin "parannella". Kantikkaat pilarit, jotka kannattelivat holvikaaria uudelleenmuotoiltiin pyöreiksi ja maalattiin valkoisella öljymaalilla. Myös kirkon seinät ja katto maalattiin valkealla öljymaalilla peittäen vanhat maalaukset. Urkuparvi, ovet ja penkit uudelleenmaalattiin sinivihreillä sävyillä ja penkkirivistöjen ovet koristeltiin kauniilla marmorikuviolla. Olemassa olevia ikkunoita suurennettiin ja niiden yläosa pyöristettiin kaareviksi. Lisäksi kuoriin avattiin kaksi uutta sivuikkunaa.

Vielä 8.2.1891 syttyi kirkko tuleen. Tulipalon jälkeen kirkon paanukaton tilalle rakennettin peltikatto, uudet urut hankittiin ja kirkkoon asennettiin kamiinat.