Työntekijän kynästä

Kuva: Jouluaatto 2016 Siuntion Pyhän Pietarin kirkossa, FB Nina Katariina Alivirta

Laskiastiistain perinteet, niistä keskustelin eläkeläisten piirissä. Pohjois-Karjalassa oli kyläkoulun opettaja ja luokka kokoontunut parhaalle mäelle. Iloa ja naurua. Ja mäellä sijainneen talon lapsille vielä laulua ja tanssia siitä, kun kotimatka oli lyhyempi kuin muilla.

Jossain muualla oli laskettu yhdessä mäkeä reellä. Ajattelin, että oli siinä aika homma saada reki lapsijoukolla kaukaa järven jäältä takaisin mäen päälle.

Pitkiä pellavia kuului huikkailla mäkeä laskiessa. Sato-onnea, siunausta, toivotettiin.

Tänäänkin päiväkodeissa lasketaan. Ja kuulin huudoista. Pitkillä pellavilla aloitettiin, sitten lapset keksivät lisää: "Nauravia nakkeja!", "Suuria jäätelöitä", mitä vielä. Ilo ja riemu ovat samat, hyvän toivotukset ovat mukana. No, kohteet vähän muuttuneina, mutta kuitenkin.

Niin on hyvä. On hyvä että elämme ajassa.

Että kirkkokin elää ajassa. Onhan se sitten sitä aina jälkijättöisestikin tehnyt, kun aikaa on ensiksi tarpeeksi kulunut. - Niin kuin tulee käymään tässä viimeisimmässä, samaa sukupuolta olevien parisuhdeasiassa.

Ismo Turunen