Siuntion Pyhän Pietarin kirkko (1480)

Siuntioon rakennettiin jo 1300-luvulla pieni rukoushuone, joka on sijainnut nykyisen kirkkorakennuksen pohjoispuolella. Rukoushuonetta käytettiin myöhemmin nykyisen kirkon sakaristona vuonna 1823 tapahtuneeseen tulipaloon saakka. Silloin se samoin kuin kirkon eteläpuolella sijainnut asehuone purettiin. Kirkko on ilmeisesti rakennettu 1480-luvulla.

Tämä alun perin roomalaiskatolinen kirkko (niin kuin kaikki ennen uskonpuhdistusta rakennetut) on pitkän historiansa aikana palanut neljä kertaa. Salama sytytti kirkon katon 1526, toisen kerran kirkko paloi 1617, kolmannen kerran 1823 ja neljännen kerran 1891, jonka jälkeen mm. peltikatto rakennettiin.

Kirkon itäpäädyn läheisyyteen rakennettiin vuonna 1686 puukirkko suomenkielistä palvelusväkeä varten. Tämä puukirkko myytiin huutokaupalla ja purettiin v. 1881.

Isovihan aikana (1713-1721) venäläiset tuhosivat kirkon perusteellisesti. Kirkonkellot samoin kuin suurin osa muusta irtaimistosta varastettiin. Kirkkoherra ja kappalainen pakenivat Ruotsiin, ainoastaan papiston apulainen jäi. Isovihan aikaisista tuhoista kirkko selvisi vasta 1720-30 –luvuilla.

KIRKON ESINEISTÖÄ:

1. SAARNATUOLI

Nykyinen saarnatuoli on jäljennös Turun tuomiokirkon nk. Henrik Flemingin saarnatuolista. Sjundbyn kartanon omistaja, paroni Ernst Johan Creutz tahtoi säilyttää muistonsa ja hankki saarnatuolin 1689. Ennen tätä kirkossa on ollut useita saarnatuoleja, joista kuuluisin ja arvokkain oli v. 1625 saatu. Sen lahjoittivat Åke Henrikinpoika Tott ja hänen äitinsä Sigrid Eerikintytär Vaasa (Ruotsin kuninkaan Eerik XIV ja Kaarina Maununtyttären tytär), jotka tuolloin omistivat Sjundbyn kartanon. Tämän saarnatuolin sivuosat ovat vielä nähtävissä kirkon takaosassa. Siinä olevat kolme vaakunaa ovat vasemmalta oikealle: Kaarina Maununtytär, Henrich Clas Son Tott ja rouva Sigrid Eerikintytär.

2. ALTTARITAULU

Alttaritaulun on lahjoittanut vapaaherra Reuterholm v. 1773 korvaukseksi hautaholvista ja –kappelista. Hän lahjoitti myös ehtoollishopeat. Alttaritaulu esittää Jeesusta rukoilemassa Getsemanessa. Tekijä tuntematon.

3. SAKARISTO

Reuterholmit olivat saaneet rakentaa kirkkoon v. 1773 hautaholvin ja –kappelin ’korvaukseksi’ lahjoittamistaan alttaritaulusta ja

ehtoollishopeista. Kun Suomi sitten siirtyi Venäjän alaisuuteen v. 1809, Reuterholmit päättivät paeta Ruotsiin ja veivät v. 1815 hautakappelin koristeet sekä vainajiensa luut Strängnäsin tuomiokirkkoon. Muistotaulu kappelin yläpuolella jäi paikoilleen. V. 1823 tulipalon jälkeen vanha 1300-luvulla rakennettu sakaristona palvellut rukoushuone purettiin. Silloin Reuterholmien hautakappelista päätettiin tehdä uusi sakaristo. Nykyinen sakaristo on siis vanha hautakappeli (hautaholvi sijaitsee kappelin alapuolella).

4. HAUTAVAAKUNAT

Kirkossa on enää kaksi hautavaakunaa. Alttarin vasemmalla puolella oleva on Ernst Johan Creutzin ja oikealla Otto Krebsin vaakuna.

5. KASTEMALJA

Eerik Jaakkimanpoika Flemingin (k. 1548) leski, Hebla lahjoitti kirkolle nykyisen kastemaljan v. 1550. Kalkkikivestä tehdyssä kastemaljassa lukee: Eric Fleming Riddere ja Hebla Siggesdotter 1550. Alustaan on kaiverrettu nimet Jakob ja Klas Fleming (Suitian Klas, nokinenä). Klaus Fleming muistetaan nuijasodasta (1596-97). Suitian (Svidja) kartano on kuulunut Flemingien suvulle.

Kastemaljan on tehnyt kivenhakkaaja Tuomas Tuomaanpoika.

6. MAALAUKSET

Katto- ja seinämaalaukset on tehty v. 1510-1515. Myöhemmin valistuksen aikana 1700-luvulla ne peitettiin kalkilla. Maalaukset on otettu uudelleen esille v. 1938.

7. URUT

Kirkko sai ensimmäiset pilliurut (jotka olivat samalla ensimmäisiä maaseudulla Suomessa) v. 1786. Ruotsin kuningas Kustaa III hyväksyi hankkeen ja urkurakentaja Svahn rakensi ne. Nykyiset kirkon kolmannet urut ovat v. 1971 (Paul Ott, Göttingen).

8. KELLOTAPULI

Nykyisen kellotapulin kivinen alaosa on kirkon vanhin säilynyt osa, 1300-luvulta. Puinen yläosa on tuhoutunut useita kertoja ja nykyinen on v. 1904. Kellot (2) ovat v. 1726-29.